Syksyisiä mietteitä.

Ompa ollu taas hankala alkuviikko, väsyttää ja ottaa päähän koko ajan kaikki. DKT taitoja harjoiteltu useampaankin kertaan, mm. Viisas mieli ja huomion siirtäminen muualle on ollut paljon käytössä, onnistumisesta en sitten niin tiedä.

Viikonloppuna oli kaksi tilannetta jolloin mietin että lähdenkö päivystyksestä hakemaan rauhoittavia. Pienet paniikki/ahdistus kohtaukset ovat tulleet osaksi jokapäiväistä elämää ja kaikki tuntuu vaan hankalalta. Lääkkeitähän en siis tällä hetkellä syö ollenkaan, lopetin ne kun halusin kokeille kokonaan lääkkeetöntä elämää. En ole huomannut että venlafaxinin ja e-pillereiden jälkeen olo olisi huonontunut, vaan päin vastoin olo on selkeämpi kuin aikoihin. Tiedä sitten onko syynä e-pillereiden vaiko venlafaxinin lopetus, kumpaakaan en aijo alottaa uudestaan.
Ajattelin kyllä jossain vaiheessa kokeilla AD/HD lääkitystä, mutta toisaalta olen pärjännyt tähänkin asti niin en tiedä sitten.

Päälimmäiset fiilikset on vaan lähteä erakoksi jonnekkin metsän keskelle hetkeksi, mutta itsehän olen itseni pahin vihollinen koten hyötyä siitä ei taitaisi olla.
Onkin outoa, että kun meillä on tyttö kotona (meillä on viikko-viikko) niin kaikki on helpompaa, itsensä hillitseminen on helpompaa ja on helpompi hengittää. Vaikka ei uskoisi! Nyt on tyttöviikko ja vaikka onkio hankalaa niin silti tuntuu paremmalta kuin esimerkiksi viimeviikolla tuntui. Tulee selkeys ja rytmi elämään, rutiinit ja arki.

Miten te muut epävakaat, vaikuttaako syksy teihin jotenkin? Minulla se ainakin aina vie mielen matalammaksi kuin muuten, ulkona sataa vettä ja on harmaata. Toisaalta kynttilät ja valot tuovat iloa elämään. :)
Entä mikä on sinun lempi kohtasi kotona? Minun omani laitan alle.

S