tiistai 2. lokakuuta 2018

Epävakaa & minä

Noniin, nyt on laitettu blogi aluilleen. Syy blogin pitämiseen on mahdollinen vertaistuki muille samassa jamassa oleville ja samoja asioita miettineille. Tämä on myös hyvä tapa saada omia ajatuksia purettua ja selkeytettyä.
Mietin blogin aloittamista muutamia viikkoja, kyselin mielipiteitä ja mietin hyvä ja huonoja puolia. Some on julma, miten jaksan kaiken negatiivisen jota väkisinkin tulee eteen? Miten jaksan huonoina aikoina päivittää ja kirjoittaa, pysyykö innostus ja mielenkiinto vaikka lukijoita ei ole? Päätin kuitenkin positiivisen kannustuksen takia tarttua härkää sarvista ja avata maailmani kaiken kansan nähtäville. Pelottava ajatus, mutta samalla luulen saavani tästä paljon.
Epävakaus minussa näyttäytyy huonona itsetuntona, impulsiivisen käyttäytymisenä sekä tunteiden säätelyn hankaluutena.
Olen pienestä pitäen miettinyt, että olen hieman outo ja en sopeudu porukkaan. Koulukiusattu aina omanlaisesta käyttäytymisestä ja siitä että en mieti mitä puhun ja mitä teen, ennenkuin puhun ja teen. Olin 24 kun vihdoin ja viimein sain diagnoosin ja se helpotti. Tiesin aina että olen hieman omalaatuinen, yritin aina sopeutua joukkoon ja olla jotain muuta kuin oma itseni. Se loppui siihen paikkaan. Sain selityksen sille kaikelle jota olin miettinyt koko elämäni.
Vaikka diagnoosi oli helpotus, oli se silti shokki. Miten tämä vaikuttaa minuun, tulevaisuuteen, mahdollisiin töihin, miten tämä vaikuttaa parisuhteeseeni ja ennenkaikkea lapseeni. Miten selitän tämän ihmisille, saanko hullun leiman otsaani.
Aluksi en tajunnut miten paljon tämä vaikuttaakaan minuun, nimenomaan positiivisella tavalla. Asiat ja niiden ymmärtminen helpotti huomattavasti, saan tukea ja apua. Puolisoni kanssa asiat muuttuivat parempaan suuntaan koska nyt pystyin selittämän järkevästi miksi käyttäydyn kuin käyttäydyn.
Toki diagnoosin varjolla ei ole lupa tehdä mitä vain. Edelleen joudun ottamaan vastuun asioista, mutta pääsen niistä hieman helpommin yli ja en tuomitse itseäni totaali masennukseen asti. Käyn terapiassa 2kertaa viikossa jossa käsitellään asioita ja mietitään konkreettisesti miten asian voisi tehdä toisin. Mietin niitä kotonakin, päivittäin. Haluan oppia elämään epävakauteni kanssa mutta helpommin miten tähän asti olen mennyt. Vaikeaa tulee olemaan ja olen vasta matkani alussa, mutta kohti parempaa huomista matkalla. Tänne päivitän elämästäni epävakauden kanssa, pohjalla olosta, vaikeista asioista kuin myös niistä huipuista ja onnistumisista, onnellisuudesta.
Tässä yksi todiste impulseista, leikkasin sekunnin miettimisajalla itselleni sivusiilin. Kaduin välittömästi koska halusin pitkät hiukset. 

12 kommenttia:

  1. Hienoa että päätit kirjoittaa ja tsemppiä <3

    VastaaPoista
  2. Hienoa kun uskallat rohkeasti avautua julkisesti.😊👍

    VastaaPoista
  3. Oot tosi rohkea, kun jaat kokemuksiasi tänne! <3 Tärkeä asia muillekin epävakaan kanssa kamppaileville lukea toisen saman diagnoosin saaneen kokemuksia. Tällainen toiminta lieventää tämänkin psyykkisen diagnoosin leimaavuutta. KIITOS kun aloitit tästä blogin.
    Onnittelut vielä uudelle blogillesi! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihanaa kiitos kannustavista sanoista!! Blogin tavoite on tuoda infoa ihmisille ja vertaistukea muille samojen asioiden kanssa kamppaileville. Ihanaa saada positiivista palautetta <3

      Poista
  4. Oot Helvetin hienolla matkalla

    VastaaPoista
  5. Mahtavaa, että aloitit bloggaamisen. Olen nyt vuoden vakavammin tapaillut kumppania,jolla on myös todettu epävakaa persoonallisuushäiriö. Rakastan häntä kovin, mutta välillä mulla on vaikeuksia ymmärtää hänen ajatusmaailmaansa. Toki aina yritän parhaani <3 Luulen, että nää sun kirjoitukset auttavat mua ymmärtämään häntä paremmin. Kiitos kun aloit kirjoittamaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toivotaan että auttaa! Ainakin itteäni auttaa ja toki selkeyttää omia ajatuksia jonkin verran :) Saa laittaa kysymyksiä jos sellaisia tulee vastaan :)

      Poista