Tehodieetti viikko1

Alotin siis nyt maanantaina RitAkin tehodieetin! Olen pahasti ylipainoinen ja se on vaikuttanut todella huonosti omaan itsetuntoon. Joka kerta kun katson peiliin, sieltä katsoo takaisin täysin rapakuntoon päässyt, lihava ihminen ja mua ällöttää. Ihanku tää kroppa ei kuuluis mulle! Oon aina ennen ollut suhteellisen liikunnallinen ihminen, mutta lasten synnyttyä mulle on tullut 40(!!!) kiloa lisää! Aivan järkyttävä määrä! Eli tästä hommasta ei nyt ole suunta kun ylöspäin.. tai, painon kanssa alaspäin!

Dieetin ohjeisiin ja ainakin Ritan tsemppiin videoissa ja ohjeissa olen enemmän kun tyytyväinen! Tästä ei ole tehty pakkopullaa, vaan nimenomaan pyritään elämänmuutokseen. Tykkään dietin rakenteesta, sisällöstä ja aivan kaikesta tässä. Hyvin otettu huomioon liikkuvuus, kehonhuolto, mentaalipuoli (joka itselleni äärimmäise tärkeä). Mulle myls isona apuna toimii aina toi mun mies, joka nyt lähti tähän 4viikon haasteeseen mukaan ja tukee mua hienosti. Kuuntelee kiukuttelut ja voivottelut, patistaa ja rutistaa liikkeelle.

Tänään lenkillä paistoi aurinko! Mikä ihana ilma.

Mutta, itse sisältöön. Mulla on siis vuoden 2020 tavotteena laihtua 20kg. En aijo tehdä tätä millään pikadieteillä, vaan nimenomaan elämänmuutoksilla! 

Tällähetkellä mun treenitahti on 10treeniä/viikossa, eli 2kertaa päivässä kahdella lepopäivällä. Toinen treeni on aina lenkki ja toinen on sitten jokin kotitreeni, mitkä kuuluvat valmennukseen. Tänviikon treenit on kaikki tehty ja olo mitä mainioin!

Viikon yhteenveto liikunnasta, aika hyvin eikö?

Sitten siihen ruokapuoleen. Tämä oli mulle aikamoinen shokki! Vaikka saa syödä suhteellisen paljon, niin sisältö on niin erilaista mitä ennen on tullut syötyä. Vaikka olen paljon syönyt salaatteja ja kasviksia ennen, niin silti oli pieni shokki kun kaikki mitataan ja eri osioista kootaan annos. Ei välttämättä kana olekkaan niin hyvää kun sen on itse maustanut, kun on tottunut valmismarinoituihin. Tai risotto maistuu erilaiselle ilman kermaa! Ja se pahin.. SUKLAA on jäänyt mun melkein päivittäisestä herkuttelusta nyt siihen, että syön kerran viikossa pienen määrän.

Sairaan hyvää ruishampparii kanalla! Tää menee niin jatkoon ja tää otetaan säännölliseen ruokavalioon.

Olen ollut täysin sokerikoukussa, ja olen sitä vieläkin. Kestää aikaa ennenkuin siitä pääsee eroon, mutta aijon päästä. Sokerista irtautuminen saa aikaan mussa aikamoisia tunteenheittelyitä, vähän säälittää tuo mies joka joutuu nää mun raivarit ja kiukuttelut kestämään. Tsemppejä miehelle :D 

Itselleni ajattelin pieneksi tsempiksi ostaa uuden urheilukellon, joten kävin hakemassa polar igniten. Olen tyytyväinen ostokseen, toi kello on hyvä ja tuntuu hyvältä kädessä.

Mun uus motivaattori :)

Mutta, nyt näillä todella hyvillä fiiliksillä on aika jatkaa reenejä. Huomena kotiutuu tyttökin, joten se luo taas oman haasteensa syömisiin ja aikatauluttamisiin.
Kiitos vaan RitAki, suosittelen ihan kaikille tän firman tuotteita! Ja ei, ei ole maksettua mainontaa tämä.

-Suvi 

Vauvajuttui ja juhannusjuttui!

Nyt eletään raskausviikkoa 29, tarkalleen 28+5. Ei ois enää kauaa kun saadaan pieni ihminen syliin, ja olen tästä todella onnellinen. Raskaus on sujunut hyvin ja fyysisesti ihan ok, mutta henkisesti en nauti olostani yhtään.
Moni ois onnellinen saadessaan kokea raskauden ja äidiksi tulemisen, minäkin toki olen onnellinen että saadaan terve lapsi ja kaikki on hyvin, mutta! Mä en voi sietää mun oloa enää! Maha on edessä, kaikki paikat turvoksissa, närästää koskee ja sattuu jokapaikkaan. Mielialat heittelee jatkuvasti, mun kokoa kauhistellaan, itkettää ja naurattaa ihan ilman syytä. En voi väittää nauttivani raskaudesta, yhtään.

Tässä esimerkkinä mun jalka. Täynnä nestettä ja hiton kipee.

Ei mennyt kengät jalkaan, eikä auttanut kylmä, koho, hierominen, Ei mikään.

Yksi näistä raskauden "ihanista" oireista...

Toki epävakaus sairautena tekee ihmisen mielestä aika ailahtelevan. Mun mielestä se tekee todella ailahtelevan, siihen päälle vielä hormoniraivarit, yhtä-äkkiset nälkäkiukkuraivarit, mielihalut, yhtä-äkkiset ylenpalttiset onnellisuuden tunteet jnejne niin ei ole helppoa! Ei mulla, eikä varsinkaan niillä jotka mua joutuu kestämään.
Sitten, mitä tulee huonoon itsetuntoon ja valmiiksi lihavana olemiseen. Mikä ihme siinä on, että raskaana toisen kroppaan saa kajota ja sitä saa kommentoida? "Oletpa leveä. kiva kun ei varmaan löydy vaatteita ja on kuuma" "Montako sieltä tulee" "Montako kuukautta vielä, luulin että synnytät jo maaliskuussa". Voin sanoa, että ei ainakaan mieltä ylennä noi kommentit. Tiedän olevani lihava, enkä liiemmin nauti raskauden tuomista kehon muutoksista, kiloista saati turvotuksesta. Jopa kyyneleitä olen tämän vuoksi vuodattanut, silti kaikille kommentoijille vaan hymyillyt ja näyttänyt kun ei tuntuisi missään, vaikka samaan aikaan sattuu aivan saatanasti. Ihmiset, älkää kommentoiko toisten kroppaa. Oli sitten raskaana tai ei. Ei liiallista laihuutta, ei liiallista lihavuutta tai yhtään mitään muutakaan. Te ette tieädä ihmisten taustoja, ettekä sitä miltä se toisesta ihan tosissaan tuntuu.

Viikko 28. Alkaa masulla olemaaan jo kokoa!

Onneks tässäkin asiassa on kaksi eri puolta, olen myös samaan aikaan älyttömän onnellinen saadessani kohta pienen pojan syliin, tehdessäni tyttärestäni maailman onnellisimman isosiskon ja aviomiehestäni maailman onnellisimman ja parhaimman isän. Muista sukulaisista puhumattakaan. Rakastan hommata vauvajuttuja, silitellä mahaa, tuntea onnellisuutta jokaisesta (ei sattuvasta) potkusta ja liikkeestä, Vaikka tämä henkisesti raskasta onkin niin kyllä palkinto on varmasti kaiken tän arvosta <3

Tämänkin vuoden juhannus vietettiin saaressa mieheni suvun seurassa. Hyvää ruokaa, hyvää seuraa, nukkumista ja lepäämistä. Talviturkkikin tuli heitettyä vaikka oli aivan sairaan kylmää vettä!

Mun tän vuoden juhannusjuomat :D

Rakastan tätä maisemaa <3

Minun ihana rakas aviomieheni. Tärkein tuki ja turva mulle ikinä,
en varmaan ois kaikesta selvinny ilman.
En voi sanoin kuvailla, kuinka onnellinen olenkaan saadessani
elää ja olla tän ihmisen kanssa.
Kiitos rakas <3

Tänä juhannuksena nautin vielä jotenkin ihan  extra paljon siitä, että mulle tärkeet ihmiset oli lähellä.
Olin ihan älyttömän onnellinen saadessani viettää juhannusta ton porukan kanssa. Tänä vuonna tyttäkin oli juhannuksena isällään, ensi juhannuksena meitä onkin sitten neljä :)

Näihin kuviin ja tunnelmiin, ihanaa kesänjatkoa kaikille!!

-Suvi

Ruokaa ja ruokaa!!

Nyt, kun ruoka ja paino asiat ovat taas ajankohtaisina raskauden myötä niin ajattelin palata näihin.

Edellisissä postauksissa johon pääsette tästä ja tästä, käsittelen ruokaa, siihen suhtautumista sekä omaa syömistäni.

Tunnesyöminen on edelleen ongelmana, enkä usko siitä koskaan kokonaan eroon pääsevänikään. Olen oppinut käsittelemään tunteita ihan uudella tavalla dkt:ssä ja tunnesyönti on vähentynyt. Olokin on parempi henkisesti, joten tästä noidankehästä päästiin, ainakin hetkeksi.

Äitiysneuvolassa jouduin vaa`alle. Kerroin neuvolassa tämänhetkisestä elämästäni, epävakaudesta ja masennuksista. Kerroin myös lihomisesta ja sen tuomasta häpeästä. Luku järkytti, silloin vannoin että tämän raskauden aikana kiloja ei tulisi montaa lisää ja hyvin on lupaus pitänyt. Olin viime neuvolassa laihtunut joitain satoja grammoja. Jännittää seuraava käynti, miten on kilojen laita. 

Ruokailuvälini on nykyään aikalailla tasan 3h. Tämän jälkeen iskee pahoinvointi. Olen pienentänyt annoskokoani reilusti, syön rauhallisesti ja juon paljon vettä.  Eli siis sinänsä asiat ovat ihan hyvin, mutta se mikä ongelmia tuottaa on mielihalut.
Haluan kaikkea mitä nään, jos nään mainoksen vaikkapa subwaysta niin sinne on päästävä. En toki useimpiakaan näistä mielihaluista toteuta, mutta joitain kyllä. Olen sallinut sen itselleni, niin tämä ei kaikki tunnu kauhealta rangaistukselta.

Tässä esimerkki yhdestä lounaasta. Oli kiire, en kerennyt salaattia tekemään.
Kasviksia, muutama peruna, possun leike ja bearnaiskastiketta. 

Bussimatkoista koituvan pahan olon pelastus. Jos paha olo bussissa yllättää, pakko syödä jotain niin en oksenna.

Esimerkki aamupala tyttäreni osalta. Omani näyttää nykyään hyvin paljon samalta, ellen syö rahkaa ja mehukeittoa.
Puuron sekaan laitan voita, en hilloa.

Maailman parasta kanasalaattia. Tätä voisin syödä vaikka jokapäivä, ja niin paljon kuin vain jaksaa.
Hyvää, täyttävää ja terveellistä. Tästä versiosta puuttuu vielä kanat. Grillattu broisku paloteltuna.

Tässä pieniä esimerkkejä ruuista. Ihan perus kotiruokaa syyään. Joka toinen viikko kun lapsi on kotona, on ateria rytmi tietenkin säännöllisempi ja ateriat värikkäämpiä, niin pysyy tytön mielenkiinto ruokaa kohtaan hyvänä.
Ravitsemusterapeutilla käynti auttoi ruua ja minun väliseen suhteeseen. Tajusin, että omilla valinnoillani mm. alkoholin suhteen lihoin hirveän määrän puolessa vuodessa, mutta nyt asialle en minkään voi, raskaana kun en ala laihduttamaan.  Ainoastaan voin ajatella, että ruoka on nyt tärkeää pitää monipuolisena ja mahdollisimman terveellisenä niin ei tarvitse kärsiä raskausdiabeteksestä ja muista lihomisen vaivoista.
Odottelen uutta aikaa ravitsemusterapeutille, mutta kun kotkassa on tilanne kovin huono heidän kannaltaan, niin saattaa aika venyä hyvin hyvin pitkälle. 
Toivotaan, että raskauden jälkeen jatkan säännöllistä syömistä ja suhteellisempia annoskokoja. Eikai se liikkuminenkaan pahitteeksi olisi!

Paljon on teille tullut raskauden aikana kiloja? Kuinka iso vauva ollut?
Meillä n.30kg vauva oli 49cm ja 3445g. Eli siis paljon,

-Suvi