Täällä taas!

Täällä ollaan taas sorvin ääressä.  Viimeisestä postauksesta on kulunut aikaa ja siihen on yksinkertaisesti ollut syynä aluksi loppuraskauden väsymys ja nyt vauvan syntymän jälkeen sen tuoma elämänmuutos ja uudet haasteet. 

Meille syntyi siis terve pieni poika 1.9.2019 klo 01.31 Synnytys käynnistyi ystäviemme häissä vesienmenolla ja siitä n.7h niin vauva syntyi.  Kaikki meni hyvin, olimme sairaalassa kolme päivää, sillä vauvan paino tippui liikaa. Jouduimme antamaan lisämaitoa, minulla ei maito noussut tarpeeksi. Täysimetykselle ei koskaan päästy, mikä harmitti minua kovin. Esikoinen ei suostunut tissille koskaan,  vaikka harjoittelimme sitä pitkään myös sairaalassa kätilöiden niinkuin imetysohjaajien kanssa. 

Synnytyksen jälkeen minulle tuli kohtutulehdus, sain suonensisäisesti antibiootteja 5päivää. Vointini oli onneksi hyvä, joten en joutunut vauvan kanssa osastolle vaan kotisairaala kävi 3x päivässä tiputtamassa antibiootit kotona. Ei meidän sairastelut tähän loppunut, vauvalle ilmestyi paise perä-aukon viereen. Se tyhjennettiin nukutuksessa ja jäätiin yöksi osastolle. Vauva oli tasan viisi viikkoa vanha. Sitä paisetta putsailtiin aamuin illoin ruiskulla ja keittosuolalla, kunnes huomattiin toisella puolella sama. Eli 2 paisetta, ensimmäinen leikattiin 5viikkoa vanhana ja toinen 6viikkoa vanhana. Toisen leikkauksen jälkeen oltiin pari yötä osastolla kun vauva sai antibiootteja. Paiseita puhdistettiin aamuin illoin, ja puhdistetaan edelleen. Tätä on nyt jatkunut 9,5viikkoa. Enää vain toinen paise on auki joten parantumista on tapahtunut. Ikäviä nämä ja hyvin oltais ilmankin pärjätty.

  Vauva vastasyntyneenä 

Sisko tuli sairaalaan espanjan reissun jälkeen moikkaamaan veikkaa. Tanya onkin ollut ihan maailman paras isosisko, hoivaa ja hoitaa vauvaa, rakastaa ja ihailee. Auttaa äitiä ja ihan oma-aloitteisesti. Mustasukkaisuudesta ei ole tietoakaan. 

Meillä oli myös ristiäiset. Vauvan nimeksi tuli Mico Matti Juhani.

Ensimmäinen nimi kuulosti vain kivalta, mutta Matti Juhani oli minun edesmennyt isäni ja mieheni vaarin nimi. Matti kulkee myös mieheni suvussa ja on myös mieheni toinen nimi.

Tanya Emilia Amanda

&

Mico Matti Juhani

Paljon on siis ollut uutta opeteltavaa tässä viimeisten kuukausien aikana. Meillä onneksi uusi arki sujuu mutkattomasti, vauva on pääsääntöisesti todella helppo ja isosiskon kanssa ei mitään ongelmia ole ollutkaan. Avioliitto onkin sitten toinen asia, itsellä kun hormonit sekaisin, väsymys ja oman ajan puute vaivaa niin olen taas räjähdysherkempi. Toivon että kun raskaushormonit tästä tasoittuvat, oma olokin tasottuisi. Jatkuva kireys ei tee hyvää päälle eikä kropalle. 

Pikkuhiljaa on aika laittaa vuosi 2019 pakettiin ja jatkaa vuodelle 2020. Innolla ja jännityksellä odotan mitä ensivuosi tuo tullessaann! Muutamat viimevuodet ovat olleet muutosta täynnä, joten jos ensivuonna olisi vuosi ilman sen suurempia muutoksia, mutta saas nähdä miten käy, 

Tässä tällainen pieni kuulumispostaus tähän väliin. 

Loman alotusta ja kuulumisia!

Nyt mä olen lomalla! Kuntouttava työtoiminta loppu perjantaina. En oikeen tiiä mitä mieltä oisin siitä, koska tykkäsin olla töissä Ohjaamossa ihan kamalastii mutta toisaalta  olo alkaa olla aika tukala, että kai tää tekee vaan hyvää alottaa loma nyt.

Sain ihan hirmuhyvät palautteet työkavereilta ja ohjaajilta. Tunsin itteni hyödylliseksi, ja ilmeisesti musta hyötyä olikin, mikä mahtava tunne! Meillä oli perjantaina läksiäisiet ja tuli kyllä itku kaikista niistä ihanista sanoista mitä mulle sanottiin. Olin niin onnellinen!

Perjantaina kuunnellessani palautteita, tein myös yhden todella ison huomion. Mun olo on parempi kuin  kertaakaan saatuani diagnoosit ja sairastuttuani masennukseen. Olen nykyään taas energinen, positiivinen ja hymyilen usein! 

En ole edes itse tätä huomannut, ennenkuin vasta perjantaina. Ja tajusin, että voin nykyään niin paljon paremmin kuin ennen. Toki sairaudet kulkee mukana, mutta olen oppinut elämään niiden kanssa ja olen sinut esimerkiksi epävakauden kanssa. 

Olen todella kiitollinen Kotkan Ohjaamolle, että sain olla sielä töissä. sain olla heille hyödyksi ja tarpeellinen. .

Kirjoitin Ohjaamo blogiin myös tekstin matkastani Ohjaamossa. Sen voi käydä lukemassa TÄÄLTÄ.

Laitoin facebookkiin päivityksen koskien tätä viimeistä 1,5vuotta. En ole julkisesti sairauksistani huudellut joten tämä oli  vähän kuin olis tullut kaapista ulos :D

Tässä pientä blogitaukoa pidellessä on ehtinyt tapahtua vaikka mitä. Tyttären 6v synttärit, joita juhlittiin kahtena päivänä. Hulinaa riitti, ja olin aika väsynyt tämän viikonlopun jälkeen. 

Lauantaina oli sukulaissynttärit, ja päivän kohokohta tais olla kun mun sisko, äiti, veljen tyttö ja siskon lapset tuli käymään. Huonojen välien takia ei kauheesti olla nyt nähty ja ilmeisesti ikävä ollut. Mullakin ollut kyllä ikävä noita muksuja :)

Sunnuntaina oli sitten kaverisynttärit. Järjestettiin aarteen etsintä, joka paljastui aika kivaksi puuhaksi. Muuta järjestettyä ei ollut. Meille tais olla kutstuttu ne tarhan äänekkäimmät lapset kun kuudesta lapsesta lähti hurjan kova meteli :D 

Synttärisankari oli tällä meiningillä koko viikonlopun!
:D

Tämä kakku oli aivan superhyvää! Ikinä ei ole kakku mennyt
näin hyvin kaupaksi kun tämä.

Mansikkaa, banaania, sulatettua suklaata ja jääkaappiin.
Hitti! Hyvä, helppo tehdä. Ja yks mun suosikeista :)

Omat 26v synttärit kerkesin viettää tässä välissä, sain mieheltä ihanimman lahjan ikinä. Olen kinunut uutta lompakkoa jo ikuisuuden, nyt sain yhdistetyn synttäri ja hääpäivälahjan!

TÄYDELLINEN <3

Käytiin myös Helsingissa pakohuoneessa, joka saatiin häälahjaksi vuosi sitten. Oli superhauskaa, vaikkakin todella kuuma. Selvittiin ulos ja jäi aikaakin vielä 10minuuttia. Aika tehotiimi ollaan! 

Tänään juhlittiin miehen kanssa ekaa hääpäivääkin. Aika mennyt kauhean nopeesti, vauvan tuloonkaan ei ole enää pitkä aika. Nyt on rv 32+4!! Raskaus mennyt hyvin, omalla painollaan. Toki oikea jalka turpoilee ja on kipeä, mutta toivon mukaan helpottaa kun tämä raskaus on ohi.

Kerkesin jo veritulppaa epäillä, ja niin kerkes lääkäritkin joten pieni klexane kuuri oli tässä välissä. Onneksi ultratessa ei tulppaa löytynyt. 

Miten teillä on kesä mennyt? Mitä teille kuuluu? 

-Suvi

Vauvajuttui ja juhannusjuttui!

Nyt eletään raskausviikkoa 29, tarkalleen 28+5. Ei ois enää kauaa kun saadaan pieni ihminen syliin, ja olen tästä todella onnellinen. Raskaus on sujunut hyvin ja fyysisesti ihan ok, mutta henkisesti en nauti olostani yhtään.
Moni ois onnellinen saadessaan kokea raskauden ja äidiksi tulemisen, minäkin toki olen onnellinen että saadaan terve lapsi ja kaikki on hyvin, mutta! Mä en voi sietää mun oloa enää! Maha on edessä, kaikki paikat turvoksissa, närästää koskee ja sattuu jokapaikkaan. Mielialat heittelee jatkuvasti, mun kokoa kauhistellaan, itkettää ja naurattaa ihan ilman syytä. En voi väittää nauttivani raskaudesta, yhtään.

Tässä esimerkkinä mun jalka. Täynnä nestettä ja hiton kipee.

Ei mennyt kengät jalkaan, eikä auttanut kylmä, koho, hierominen, Ei mikään.

Yksi näistä raskauden "ihanista" oireista...

Toki epävakaus sairautena tekee ihmisen mielestä aika ailahtelevan. Mun mielestä se tekee todella ailahtelevan, siihen päälle vielä hormoniraivarit, yhtä-äkkiset nälkäkiukkuraivarit, mielihalut, yhtä-äkkiset ylenpalttiset onnellisuuden tunteet jnejne niin ei ole helppoa! Ei mulla, eikä varsinkaan niillä jotka mua joutuu kestämään.
Sitten, mitä tulee huonoon itsetuntoon ja valmiiksi lihavana olemiseen. Mikä ihme siinä on, että raskaana toisen kroppaan saa kajota ja sitä saa kommentoida? "Oletpa leveä. kiva kun ei varmaan löydy vaatteita ja on kuuma" "Montako sieltä tulee" "Montako kuukautta vielä, luulin että synnytät jo maaliskuussa". Voin sanoa, että ei ainakaan mieltä ylennä noi kommentit. Tiedän olevani lihava, enkä liiemmin nauti raskauden tuomista kehon muutoksista, kiloista saati turvotuksesta. Jopa kyyneleitä olen tämän vuoksi vuodattanut, silti kaikille kommentoijille vaan hymyillyt ja näyttänyt kun ei tuntuisi missään, vaikka samaan aikaan sattuu aivan saatanasti. Ihmiset, älkää kommentoiko toisten kroppaa. Oli sitten raskaana tai ei. Ei liiallista laihuutta, ei liiallista lihavuutta tai yhtään mitään muutakaan. Te ette tieädä ihmisten taustoja, ettekä sitä miltä se toisesta ihan tosissaan tuntuu.

Viikko 28. Alkaa masulla olemaaan jo kokoa!

Onneks tässäkin asiassa on kaksi eri puolta, olen myös samaan aikaan älyttömän onnellinen saadessani kohta pienen pojan syliin, tehdessäni tyttärestäni maailman onnellisimman isosiskon ja aviomiehestäni maailman onnellisimman ja parhaimman isän. Muista sukulaisista puhumattakaan. Rakastan hommata vauvajuttuja, silitellä mahaa, tuntea onnellisuutta jokaisesta (ei sattuvasta) potkusta ja liikkeestä, Vaikka tämä henkisesti raskasta onkin niin kyllä palkinto on varmasti kaiken tän arvosta <3

Tämänkin vuoden juhannus vietettiin saaressa mieheni suvun seurassa. Hyvää ruokaa, hyvää seuraa, nukkumista ja lepäämistä. Talviturkkikin tuli heitettyä vaikka oli aivan sairaan kylmää vettä!

Mun tän vuoden juhannusjuomat :D

Rakastan tätä maisemaa <3

Minun ihana rakas aviomieheni. Tärkein tuki ja turva mulle ikinä,
en varmaan ois kaikesta selvinny ilman.
En voi sanoin kuvailla, kuinka onnellinen olenkaan saadessani
elää ja olla tän ihmisen kanssa.
Kiitos rakas <3

Tänä juhannuksena nautin vielä jotenkin ihan  extra paljon siitä, että mulle tärkeet ihmiset oli lähellä.
Olin ihan älyttömän onnellinen saadessani viettää juhannusta ton porukan kanssa. Tänä vuonna tyttäkin oli juhannuksena isällään, ensi juhannuksena meitä onkin sitten neljä :)

Näihin kuviin ja tunnelmiin, ihanaa kesänjatkoa kaikille!!

-Suvi