perjantai 1. maaliskuuta 2019

Kuulumisia ja.. Vauva!

2.1.2019
Tein tänään positiivisen raskaustestin. Tulos oli todella toivottu, olemme elokuusta asti yrittäneet vauvaa ja ei siinä tämän kauempaa sitten mennyt.
Olen todella onnellinen. Miehenikin on todella onnellinen. Tipaton tammikuu saattoi muuttua tipattomaksi vuodeksi. Tämähän ei yhtään haittaa, olen taas sekoillut alkoholin kanssa enemmän kuin tarpeeksi.
Tämän vuoden piti olla henkisen kasvun ja fyysisen muutoksen aikaa ja sitä se nyt todellisesti on! Minun piti tänävuonna aloittaa juokseminen, harrastaa liikuntaa toden teolla sekä pudottaa vähintään 15kg painoa vuodessa elämäntaparemontilla. No, en usko että se paino ainakaan ennen syyskuuta laskee, mutta en anna sen kovasti noustakkaan. En ainakaan 30kg mikä edellisessä raskaudessa tuli. Lueskelin tässä juuri Tanyan aikaista raskausblogia, on aikapaljon siitä ajasta n.kuudessa vuodessa kasvettu. Toki pitkä aikakin, mutta kyllä tällähetkellä fiilikset ovat paljon konkreettisemmat ja selvemmät kuin sillon 19vuotiaana.
Tällähetkellä viikkoja on n.5-6, jos oikein laskin. Laskettu aika olisi 3.9 mutta se varmasti muuttuu kunhan pääsen ekaan ultraani.
Huomena soitan neuvolaan, maanantaina kerron dkt terapeutilla ja siitä alkaakin sitten todellinen kuntoutus ennenkuin vauva-arki koittaa. Raskaushormonit eivät ainakaan asiaa varmasti helpota.


6.1.2019
Tuntuu niin epätodelliselta koko raskaushomma. Ollaan molemmat ihan äärimmäisen onnellisia, mutta huoliakin on, lähinnä mulla.
Ensiksi, ravaan kokoajan vessassa tutkimassa ettei vuoda verta, no ei ole vuotanut. Toiseksi mietin kokoajan oireiden vähyyttä. Miksi ei ole oireita? Okei, no on vähän. Hajuaisti parantunut, pientä jomotusta mahassa ja eilen oli paha olo.
Sitten, miten ihmeessä mä pärjään kahden lapsen kanssa kun yhdenkin kanssa on välillä hankalaa? Asiaahan ei helpota se, että esikoisella alkaa eskari juuri syksyllä kun vauvan tarkoitus syntyä. Jaksanko? No, pakkohan se on jaksaa! Onneksi käyn tuota dkt-terapiaa, uskon saavani sieltä hurjan avun ja keinoja näihin ongelmiin. Ja en ole yksin! Minulla on mies!
Onneksi huomena jatkuu dkt, ollukkii jo ikävä. Palan halusta kertoa sielä! Toivottavasti reaktio on toivomani. Ainakin työnohjaajan haluama tipton 4kk tulee toteutettua, luulis olevan tyytyväinen!
Laitn kuvan vielä digitestistä, pakko oli tänään tehdä kun olin varma että eka testi oli viallinen, mutta pakko se on nyt uskoa! Olen raskaana!!

1.3.2019
Tässäpä onkin vierähtänyt tovi yhtään mistään päivittelyistä, johtuen varmasti oman masennuksen pahenemisesta.
Paljon on kerennyt alkuvuoteen mahtua, vauva, lomareissu kuusamoon, välien menetykset sisaruksiin.. Paljon kaikkea ja vähän päälle.
Kiinnostuksen puutos ei koske ainoastaan blogia, vaan ihan kaikkea. Ei jaksa liikkua, ei jaksa pitää huolta itsestään, välillä jopa suihkussa käyminen tuntuu todella suurelta ponnistukselta.
Nyt olen saanut pienistä arkisista asioista iloa ja vointi on hieman parantunut. Olen jaksnut pestä pyykkiä ja nähdä ystäviä.
Raskauspahoinvointia oli jonkin verran,se on onneksi nyt helpottanut, ultrassa käytiin ja sielä se pienen sydän sykki. Laskettu aika 11.9.
Sukulaiset ovat vauvasta innoissaan, muksu on vauvasta todella innoissaan. Hänestä tulee isosisko, hänen suurin toiveensa toteutui!

Käytiin viikolla 8 kuusamossa lomalla. Aivan ihana paikka, aivan ihana loma! Olisin voinut jäädä asumaan sinne! Oli lunta, päästiin katsomaan poroja, päästiin uimaan tropiikkiin, saunottiin ja nautittiin olostamme! Reissun jälkeen muksu tuli kipeeksi joten karu paluu arkeen tapahtui.



Mutta tällästä meille kuuluu nyt. Yritän päivittää blogia hieman useammin nyt, mutta omasta voinnista riippuen.
Mitäs teille kuuluu?
-Suvi

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti